Pyöräilijä Mikko Paajanen

Valmistautuminen Baltic Chain Tourille ei ollut optimaalinen saatuani pikakomennuksen Suomeen kaksi päivää ennen kilpailun alkua. Lähdin kisaan toiveikkaana kunnon tuntuessa erinomaiselle ennen Suomeen paluutani. 

Alku oli tästä huolimatta kangerteleva ja ensimmäinen etappi sujui omalta osalta erittäin mollivoittoisesti eikä meinannut saada miehestä mitään irti. Yleinen fiilis oli heikko ja voimaton. Tästä suunta lähti ylöspäin ja yritys saada tulosta oli kova. En kuitenkaan tässä onnistunut millään etapilla vaikka parina päivänä oli hyvää yritystä eikä liian kauaksi jääty. Oli ilo huomata, että pystyi taistelemaan aivan kärkipäässä.

Onneksi taas kerran veljeni Paavo hoiti pärjäämisen puolestani ja puki neljännen etapin jälkeen päälleen kilpailun johtajan keltaisen paidan! Tämän tason kisoissa vastaavaa suomalaismenestystä ei olekaan hetkeen nähty. Pieni amatöörijoukkueemme ei pystynyt puolustamaan paitaa seuraavan päivän kovalla sivutuulietapilla pääjoukon räjähdellessä useisiin osiin. Harmi sillä tämän kilpailun voittaminen olisi ollut iso juttu suomen pyöräilylle, veljelleni sekä joukkueellemme.. Tällä kertaa se kaatui joukkueeseen.

Tähän loppui kilpailukauteni sillä kisoja ei ole enää tarjolla. On se aika vuodesta milloin voi hengähtää ja nauttia elämästä kotona sekä palautua ensi kautta ajatellen. Monilla varmaan mielessä kysymys missä jatkan ensi kaudella polkemista? Vastausta en toistaiseksi tiedä. Sveitsiin ei ole paluuta, joten uuden paikan etsiminen on välttämätön. Toiveena olisi löytää Ranskasta jokin hyvätasoinen amatööriporukka.

Taidan yrittää myös syksyn yhteishaussa hakea koulupaikkaa. Ensi vuosi on viimeinen alle 23-vuotiaiden sarjassa ja on turha unelmoida ammattilaispaikasta, jos ei tulostaso muutu aivan hurjasti tästä vuodesta. Liian vanhana se ei onnistu. On laitettava kaikki peliin.

Nähtäväksi jää miten miehen käy. Tulevaisuus on avoinna. Kuten joku on joskus sanonut pyöräilyssä varmaa on vain se, että kaikki on epävarmaa.

-Mikko