Pyöräilijä Mikko Paajanen

 

Kolmipäiväinen etappiajo alkoi perjantaina. Tiedossa oli heti rankka etappi. Alku oli vauhdikas, paikoittain tulimme myötätuuleen jopa 66km/h. Viidentoista kilometrin ajon jälkeen järjestäjät pistivät kuitenkin yhtäkkiä jarrut pohjaan ja kisan seis. Seuraava kymmenen minuuttia menikin ihmetellessä miksi? Syynä oli etuauto letkan ensimmäisen auton suunnistustaidot.. Hän unohti mennä alussa olevalle 30 kilometrin kierrokselle ennen kuin oli tarkoitus lähtä nyt lähdettyyn suuntaan. Ratkaisu? No kisan neutralisointi ja hissukseen takaisin starttikylään sekä uuden startin yritys. Tiimit eivät olleet tyytyväisiä ja saivat neuvoteltua edes pienen oikaisun reittiin. Muuten matkaa olisi tullut 190km vuoristossa. 

 

Päivän toinen starttiyritys oli sekin vauhdikas. Alussa pieni mäki johon tuli ensimmäinen isku. Meinasin lähtä mukaan, mutta huomasin ettei omat jalat riitä siihen. Porukka tuli melkein heti takaisin, lähtien kuitenkin heti uudestaan mäen jälkeisessä sivutuulessa. Se porukka menikin menojaan maaliin asti. Meidän tiimiltä mukana oli kaksi kuskia, joista toinen joutui pian antamaan periksi. Omat fiilikset olivat huonot. Syke oli taivaissa ja kovan alkuvauhdin takia jouduin liian paljon yli limiittien. Puolentoista päivän matkustaminen ennen kisaa ei ollut optimaalinen. Rankan päivän päätteeksi tulin maaliin grupetossa. Kapteenimme Merhawi Kudus pelasti tilanteen jälleen kerran ollen etapin kolmas samalla ajalla voittajan kanssa. Ero hänen jälkeen seuraaviin oli reilu. Maaliintulokin oli espanjalaiseen tyyliin iltakahdeksan aikaa..

 

Toisen päivän aamuna fiilikseni olivat luottavaiset: nyt moottorista on karstat pois ja ollaan valmiina kovaan ajoon! Etapin piti etukäteen olla ensimmäistä helpompi. Näin ei ollut, vaan oli maastoltaan ehkä jopa rankempi päivä. Tiedossa oli ettei johtajan joukkueella ole paukkuja tehdä töitä pääjoukossa. Tavoitteenani oli alkumatkan hatka taas kerran. Sen missasin harmittavasti sillä se meni loppuun asti niin, kuin oletettavaa olikin. Saimme mukaan pari kuskia ja minä jäin auttamaan kapteenia pääjoukkoon. Selvisin pahimpien mäkien yli pääjoukon mukana vaikka niissä jonkin verran reviteltiinkin. Viitisenkymmentä kilometriä ennen maalia alkoi tasainen osuus ja ero hatkaan oli yli neljä minuuttia. Kävin huoltoautolta tiedustelemassa mitä pitäisi tehdä. Silloin olin ainoana apukuskina pääjoukossa. Käsky oli alkaa auttamaan vetotöissä, jotta saataisiin kavennettua eroa riittävästi ennen maalia. Kun vielä tiputimme hatkasta kaksi kuskiamme auttamaan oli meillä riittävästi voimaa vetää hatka reiluun kahteen minuuttiin. Tämä tarkoitti kokonaiskilpailun tilanteiden säilymistä muuten samana, mutta kapteeni nousi toiseksi ja valkoiseen nuorten kilpailun johtajanpaitaan! Itse tipuin kymppi ennen maalia vetotöiden takia.

 

Viimeiselle etapille oli selkeä tehtävä: saada kapteenillemme kokonaiskilpailun voitto. Tilanne oli tiukka kolmen kärkikuskin ollessa vieläkin samalla ajalla. Järjestyksen ratkaisi etappisijoitukset. Etapin lopussa oli tiedossa jyrkkä 500metrin mäki maaliin, jossa olisi mahdollista ottaa jopa ratkaiseva sekunti eroa. Odotettavissa oli taas rankka etappi tällä kertaa siitä syystä, että eräs tiimi halusi tehdä sen rankaksi. Jo kympin jälkeen pääjoukko räjähti palasiksi. Ensimmäisen mäen jälkeen se oli ainakin kolmessa osassa, jonka jälkeen se tuli vielä kasaan. Ei tosin pitkäksi aikaa sillä heti seuraavassa mäessä se hajosi uudestaan. Tällä kertaa kahteen osaan. Pääsin kärkiryhmään kapteenin ja toisen apukuskin kanssa. Toinen apukuski oli "kuollut", joten minun harteilleni tulikin suurin taakka auttaa. Pysyin vielä viimeisenkin rankan mäen porukan mukana ja yllätyksekseni saimme yhden apukuskin lisää grupetosta. Oli noussut muutaman muun kanssa minuutin eron mäessä kiinni. 

 

Kisan meneminen kiriin näytti selvältä. Lopussa ajettiin vielä kolmenkympin kierros ensimmäisen maaliviivan ylittämisen jälkeen. Kapteeni jostain syystä hämääntyi ja kiri jo ensimmäisellä kerralla viivalle nostaen kätensä ylös voiton merkiksi. Ikävä totuus paljastui hänelle pian…. Tästä musertuneena hän meni vielä kolaroimaan heti perään. Kun vihdoin olimme oikeasti tulossa maaliin, vein hänet takanani kärjessä viimeisestä mutkasta maalimäkeen. Ja sattuneesta syystä ei hänellä ollutkaan enää puhtia kiriä voittoa.. Näin ollen hänellä kotiin tuliaisina oli kokonaiskisan toinen sija ja nuorten valkoinen paita. Ei huono sekään!

 

Omat fiilikset ovat kisan jälkeen korkealla. Pyörä tuntui kulkevan kovaa ja tulostakin olisi saattanut syntyä, jos ei apukuskin hommat olisi napsahtanut harteille. Noh kisoja tulee ja kunnon pysyessä samana on tulostakin lupa odottaa. Ainakin valmentaja oli erittäin tyytyväinen ajamiseeni.

 

Ohhoh, tulipahan raapustettua vähän turhankin pitkä teksti. Toivottavasti ette nukahtaneet näyttöpäätteidenne eteen! Loppuun vielä videot etapeista. Tarkkasilmäisimmät saattavat havaita suomipojankin videoissa..

Kiitti ja kuitti.

 

Mikko